Kun lapsi ei syö
Käytiin tänään keskimmäisen lapsen kanssa lounaalla Sipoossa sijaitsevassa ravintola Tilassa. Ravintola on yksi lemppareistani. Se on sisältä upea ja ruoka on aina maukasta. Lisäksi paikan päällä pääsee katsomaan monenmoisia eläimiä.
Lapselle tilattiin puolikas annos lihapullia ja perunamuussia. Samalla tilasin meille etukäteen jälkkärit - suklaakakkua ja marinoituja nektariineja. Lapsi ihasteli lihapulla-annostaan ja alkoi syödä, kunnes noh, ei sitten syönytkään. Ei kuulemma maistu. Että mitä?
Näinä hetkinä oma vanhemmuus kokee kolauksen. Miten hoitaa tilanne ilman, että vahingoitan lapsen ruokasuhdetta, mutta kuitenkin siten, että lapsi ymmärtää, että lautasella oleva ruoka ei aina voi olla mieluisinta ja silti olisi tärkeä syödä. Elämä kun ei voi olla pelkkää Saarioisten jauhelihapitsaa.
Maanittelin (kuten sanottu, ei ylpein hetkeni vanhempana) lasta syömään perustellen, että on tärkeää syödä, jotta ei tule paha olo. Muistutin, että hän yleensä pitää kyseisestä ruoasta ja toisaalta, hän kertoi ravintolaan mennessä olevansa todella nälkäinen, joten nyt olisi hyvä hetki korjata nälkätilanne. Lopulta lapsi ehdotti syövänsä annoksestaan tietyt osat, kunnes ei sitten lopulta syönytkään...
Ravintolareissu loppui siihen, että itse lapsellisen harmistuneena jouduin toteamaan, että tyhjään vatsaan ei voida syödä jälkiruokaa, sillä hänelle tulee siitä (kokemustemme mukaan) paha olo. Lähdimme pois, minä harmistuneena, etten saanut maksettua jälkiruokaani, lapsi puolestaan todennäköisesti nälissään.
Mitä ihmettä tällaisissa tilanteissa kuuluu tehdä? Myönnän heti, että oli tyhmää tilata jälkiruoat pääruokatilauksen yhteydessä, mutta se on kyseisessä ravintolassa lounasaikaan tapana, joten en osannut ehkä ajatella asiaa loppuun. Lisäksi olin aivan varma, että lapsi syö pääannoksensa edes joten kuten, joten jälkiruoat olisivat kiva lisä ateriaan.
Pelkkä jälkiruoan syömättäjättäminen ei ole tässä edes suurin asia (vaikka se ehkä siltä saattaakin vaikuttaa), vaan se, että olen aidosti huolissani toisinaan keskimmäisen lapsemme syömisistä. Hänen annoskokonsa ovat pienentyneet selvästi reilun puolenvuoden takaisesta, joten väistämättä mietin, saako lapsi riittävän monipuolista ruokaa. Voiko huonohko syöminen vaikuttaa esimerkiksi siihen, että lapsi sairastuu niin herkästi?
Pidän lapsen myös ensi viikon kotona, jotta pääsemme ottamaan lääkärin määräämät verikokeet. Niissä näkynee ainakin mahdolliset rautaongelmat, jos sellaista olisi olemassa.
Nyt siis saa laittaa vinkkejä sekä siihen, miten hoitaa tilanne, jossa lapsi kieltäytyy syömästä ja siihen, miten ihmeessä saada lapsi syömään monipuolisemmin. Help!
/Me kaksi ja lapset
Kiitos vertaistuesta. Täällä asustaaa huonosti syövä lapsi ja verikokeita aika ajoin otettu, anemiaan syödään rautaa. En todellakaan tiedä milloin tämä helpottaa, itselläni ainakin jatkuva stressi lapsen syömisestä.
VastaaPoistaMinä erittäin usein annan katsoa videoita syödessä, koska sillä kiristämällä sentään syö!
Ei ole mulla antaa vinkkejä, vaikka lapsi on tämmöinen ollut koko ajan, ei näy tunnelin päässä vielä valoa vielä.
Kiitos vertaiskokemuksen jakamisesta (❤️), mutta voi kurja, mikä tilanne sielläkin ❤️ Onneksi olette löytäneet ohjelmien katselun avuksi syömiseen, tärkeintä on, että lapsi syö jotain!
PoistaItse tätä pettymystäni vielä näin uudelleen pureskellessa tajusin, että lapsen ruoan närppiminen aiheuttaa itsessäni myös valtavia epäonnistumisen tunteita. Minun äiti on aina, siis ihan aina, jaksanut kehua, kuinka upeasti minä ja sisarukseni syötiin ruokaa pienestä pitäen. Nyt, kun oma lapsi ei syö kunnollisia aterioita, tulee väistämättä tunne, että olen jollain tavoin epäonnistunut.