Pahimman laadun murehtija
Kurkkua kuristaa ja ajatukset harhailevat, vaikka et tiedä miksi. Tai tiedät kyllä, mutta et ehkä osaa sanoittaa sitä todelliseksi ajatukseksi. Huolettaa, mietityttää, arveluttaa. Tuttuja tunteita, jotka nostavat päätään turhan usein, joskus syystä, useimmiten kuitenkaan ei.
Juttelin miehen kanssa eilen illalla tulevan viikon fiiliksistä. Oma olo oli jännittynyt ja stressaantunut. Mietin, pääseekö keskimmäinen päiväkotiin. Ja jos pääsee, sairastuuko hän heti uudelleen. Entä meidän pienin? Viimeisin tauti meni yllättävän nopeasti ohi, mutta onko seuraava tauti vaikeampi? Entä tulevan talven rs-viruskausi? Jyllääkö se kouluissa ja päiväkodissa? Joutuuko vauva sairaalaan, jos saa rs-viruksen? Tässä kohtaa aivot alkoivat savuttaa sen verran paljon, että oli pakko keksiä muuta puhuttavaa.
Palasimme hieman myöhemmin keskusteluissa sairasteluteeman pariin ja pohdin ääneen, voisiko keskimmäisen ottaa kotiin kokonaan...
Meidän 5-vuotias on sosiaalinen ja rakastaa käydä päiväkodissa, joten olisin varmasti hirviö, jos veisin häneltä päiväkodin pois. Toki voisimme käydä arkipäivisin sitten perhekerhoissa, ostoksilla, ulkona syömässä, kirjastossa, lähipuistoissa ja harrastuksissa. Tekemistä olisi vaikka kuinka ja tiedän, että varmasti menisimme ja tekisimme. Korvaisivatko nämä menot kuitenkaan päiväkodin ystäviä?
Vaakakupissa painaa keskimmäisen lapsen päiväkoti-innon lisäksi myös hänen sosiaaliset suhteensa, sekä se tosiasia, että esikoinen tuonee koulusta ihan samat taudit kuin mitä päiväkodissa kulkee. Vai tuoko? En tiedä, ja sekin mietityttää.
Muistelen kaiholla meidän nykyisen keskimmäisen lapsen vauvavuotta, kun otimme vanhimman lapsen päiväkodista pois ja olimme kotona kaikki (mies kävi toki töissä). Silloin en huolehtinut jatkuvasta sairastelusta enkä sairaalareissuista. Itseasiassa silloin en varmastikaan osannut edes pelätä mitään sairaalareissuja.
Omaan ajatusmaailmaan on varmasti vaikuttanut valtavan paljon keskenmenot ja niistä syntynyt menettämisen pelko. Lisäksi 2020 alkanut korona herätti itsessä jonkinlaisen maanisen pöpökammon, vaikka itse korona ei koskaan huolettanutkaan. Haluaisin vain seesteisen ja tautivapaan vauvavuoden, aivan kuten kahden vanhemmankin lapsen kohdalla. Aika paljon pyydetty, eikö?
Pidin keskimmäisen lapsen vielä tämän päivän kotosalla ja pidimme Helsinki-päivän. Se tosin meni niin monella eri tavalla mönkään, kun tehdyt suunnitelmat olisivat vaatineet vähäsateisemman sään ja minä en tietenkään ollut katsonut säätiedotusta ennakkoon 😂 päivä kahden nuorimman kanssa meni silti super hyvin ja mietin, että tätä arki voisi olla aina (paitsi etten jaksaisi kyllä mennä Helsinkiin joka päivä).
Sovimme miehen kanssa, että katsomme kuukauden verran, miltä meidän perheen sairastelukierre näyttää ja päätämme sitten, mitä teemme keskimmäisen päiväkotitaipaleen kanssa. Ehkä kotihoito ei olisi niin paha?
/Me kaksi ja lapset
Juttelin miehen kanssa eilen illalla tulevan viikon fiiliksistä. Oma olo oli jännittynyt ja stressaantunut. Mietin, pääseekö keskimmäinen päiväkotiin. Ja jos pääsee, sairastuuko hän heti uudelleen. Entä meidän pienin? Viimeisin tauti meni yllättävän nopeasti ohi, mutta onko seuraava tauti vaikeampi? Entä tulevan talven rs-viruskausi? Jyllääkö se kouluissa ja päiväkodissa? Joutuuko vauva sairaalaan, jos saa rs-viruksen? Tässä kohtaa aivot alkoivat savuttaa sen verran paljon, että oli pakko keksiä muuta puhuttavaa.
Palasimme hieman myöhemmin keskusteluissa sairasteluteeman pariin ja pohdin ääneen, voisiko keskimmäisen ottaa kotiin kokonaan...
Meidän 5-vuotias on sosiaalinen ja rakastaa käydä päiväkodissa, joten olisin varmasti hirviö, jos veisin häneltä päiväkodin pois. Toki voisimme käydä arkipäivisin sitten perhekerhoissa, ostoksilla, ulkona syömässä, kirjastossa, lähipuistoissa ja harrastuksissa. Tekemistä olisi vaikka kuinka ja tiedän, että varmasti menisimme ja tekisimme. Korvaisivatko nämä menot kuitenkaan päiväkodin ystäviä?
Vaakakupissa painaa keskimmäisen lapsen päiväkoti-innon lisäksi myös hänen sosiaaliset suhteensa, sekä se tosiasia, että esikoinen tuonee koulusta ihan samat taudit kuin mitä päiväkodissa kulkee. Vai tuoko? En tiedä, ja sekin mietityttää.
Muistelen kaiholla meidän nykyisen keskimmäisen lapsen vauvavuotta, kun otimme vanhimman lapsen päiväkodista pois ja olimme kotona kaikki (mies kävi toki töissä). Silloin en huolehtinut jatkuvasta sairastelusta enkä sairaalareissuista. Itseasiassa silloin en varmastikaan osannut edes pelätä mitään sairaalareissuja.
Omaan ajatusmaailmaan on varmasti vaikuttanut valtavan paljon keskenmenot ja niistä syntynyt menettämisen pelko. Lisäksi 2020 alkanut korona herätti itsessä jonkinlaisen maanisen pöpökammon, vaikka itse korona ei koskaan huolettanutkaan. Haluaisin vain seesteisen ja tautivapaan vauvavuoden, aivan kuten kahden vanhemmankin lapsen kohdalla. Aika paljon pyydetty, eikö?
Pidin keskimmäisen lapsen vielä tämän päivän kotosalla ja pidimme Helsinki-päivän. Se tosin meni niin monella eri tavalla mönkään, kun tehdyt suunnitelmat olisivat vaatineet vähäsateisemman sään ja minä en tietenkään ollut katsonut säätiedotusta ennakkoon 😂 päivä kahden nuorimman kanssa meni silti super hyvin ja mietin, että tätä arki voisi olla aina (paitsi etten jaksaisi kyllä mennä Helsinkiin joka päivä).
Sovimme miehen kanssa, että katsomme kuukauden verran, miltä meidän perheen sairastelukierre näyttää ja päätämme sitten, mitä teemme keskimmäisen päiväkotitaipaleen kanssa. Ehkä kotihoito ei olisi niin paha?
/Me kaksi ja lapset
On kyllä vaikea kysymys! Itellä tuli mieleen, että jos teidän keskimmäinen nauttii suuresti päiväkodista ja on sosiaalinen niin eihän oo vaikea sopeutua uudestaan hoitoon sitten myöhemmin jos välissä pitkään kotona? 🤔
VastaaPoistaToivottavasti löytyy teidän perheelle paras ratkaisu!
Aikamoisen hesapäivän ootte valinnut tällä säällä. 😂 Meillä pääsi vaunulenkille coretexit jalkaan ekaa kertaa. Jätkä nukku eilen ekaa kertaa vain 3 päiväunet. (1,5 h ekat, tokat 2 h 15 min ja vikat noin 1 h). Tänään mennyt samalla kaavalla mutta nyt vielä pienet powerit että jaksaa seiskaan asti. T. Esikoisen äiti
Pitää tosiaan toivoa, että keskimmäinen ei sairastelisi niin paljon, niin ei tarvitsisi edes miettiä päiväkodin lopetusta. Olet varmasti oikeassa, että sosiaalisena lapsena keskimmäinen kyllä varmasti sulautuisi ryhmään mukaan taas tauon jälkeen. Onpa silti vaikeaa ajatella, että pakotettaisiin hänet luopumaan ystävistä vain jatkuvan sairastelun takia. Mietin jo, että vuokrataan läheltä hätäasunto, johon voisin mennä aina vauvan kanssa, kun isompi sairastuu 😅 tosin silloin en varmaan ikinä ehtisi nähdä isompia lapsia, kun joku on kuitenkin aina kipeä 😂😅
PoistaMe valittiin maailman huonoin päivä Helsinki-reissulle 🤣 tänään olisi ollut hyvä sää, ja kun huomenna näyttäisi taas satavan, niin minnekään olen taas silloin menossa? No Helsinkiinpä hyvinkin 😂
Viesti lähti liian ajoissa. Piti sanoa vielä, että vitsit miten upeita unia teidän vauva nukkuu myös päivällä! Onko tämä kaikki sen uniluennon ansiota? Koska jos on, niin ilmoittaudun sinne myös 😂 meillä vauva on alkanut nukkua tosi hyviä päiväunia, mutta öisin vauva herää ensimmäisen kerran jo puolilta öin. Sitten nukkuu loppuyön 3-4 tunnin pätkissä. Tämähän on toki ihan normaalia, mutta kylläpä ehdin jo tottua aiemmin niihin pidempiin unipätkiin 🤭
PoistaSiis kyllä noi päiväunet on kehittynyt paaaaljon parempaan sen uniluennon jälkeen. Lisäks saanut sellasta varmuutta ja rauhaa päiväunien suhteen mitä esim. yönukutuksen osalta on ollut jo pitkään. 👌🏻 Lisäks ei oo ollut enää sellasia päiviä että itkee jokaisella kerralla kun laittaa unille. Satunnaisesti nykyään vaan, mutta ei ees päivittäin. Mua kiinnostaa jo vauhti vauvan -unikurssikin sitten joskus tulevaisuudessa jos alkaa kovasti liikkumaan nukkumisen sijasta kun kasvaa.
PoistaNormaaliahan tuo teillä on, mutta on teidän vauvalla jo taitoa ja kykyä nukkua pidempääkin pätkää jos se on aikaisemmin jo onnistunut.
Sen tietää, että huomenna tulee sit vettä kovaa kun meet taas Helsinkiin! 😂 t. Esikoisen äiti