Raparperin kokoinen pieni

Vauva on tänään täysiaikainen ja minun puolestani saa syntyä vaikka heti, kiitos! 37 viikkoa ei todellakaan ole mennyt silmänräpäyksessä, vaan se on pitänyt sisällään valtavasti huolta ja pelkoa. Onneksi tunneskaalassa on ollut mukana myös iloisia hetkiä, jotka yritän pitää päällimmäisimpänä mielessä, kun muistelen raskautta kolmannen lapsemme kanssa myöhemmin. 

Mutta mutta. Vauva on tosiaan tänään täysiaikainen ja valmis syntymään. Nyt pieni kasvaa enää kokoa ja tekee toki tärkeitä hengitysharjoituksia kohdussa. Olen huomannut, että ennen useasti päivässä hikkaileva vauva on alkanut hikotella vähemmän, noin kahdesti päivässä. Meinasin jo huolestua asiasta, mutta sitten päätin, että kun vauva kuitenkin muuten liikkuu aktiivisesti, niin hikottelun vähenemisestä tuskin kannattaa ottaa vielä lisästressiä. Vai tarvitseeko?

Verenpaineet heilahtelevat hyvän ja pienten ylitysten välillä. Alapaineet ovat olleet koko ajan viitearvoissa, joten ongelma näyttäisi olevan yläpaineessa. Jos mitään hälyttävää ei tule ennen ensi viikkoa, otan verenpaineet puheeksi vasta ensi viikon kontrolliultrassa. Samalla todennäköisesti keskustelemme lääkärin kanssa mahdollisesta käynnistyksestä, jaiks!

Tein Pääsiäisenä kokkailujen ja leipomisen ohessa hieman pihahommia. Syväkyykkäys ja kulkeminen nelinkontin pitkin pihamaata ei näyttänyt tekevän mitään muuta kuin järjettömät liitoskivut. Jatkan kykkimistä myös tänään - josko se availisi paikkoja ja vauva pääsisi paremmin laskeutumaan lähtökuoppiinsa.

Odotan jännityksellä seuraavaa ultraa. Sokeriarvot ovat pysyneet todella hyvinä nyt reilun kuukauden, mutta silti jännittää, ottaako vauvan vatsanympärys vielä viimeisillä odotusviikoilla kasvuspurtin. Vauva myös pyörii edelleen todella paljon päänsä ympäri, joten pelkään, että hän vielä ehtii lumpsauttaa itsensä poikkiteloin ennen synnytystä. Terveydenhoitaja ja lääkäri molemmat ovat kyllä sitä mieltä, että vauva on jo hyvin syvällä lantiossa, mutta mielestäni hän silti liikkuu varsin vapaasti kohdussa. 

Huomisen ohjelmassa on Ikea-vierailu ja pinnasängyn ja muiden nukkumisen tykötarpeiden hankinta. Ajattelin myös pestä vauvan peiton ja lakanat valmiiksi odottamaan pientä nukkujaa. Samalla pesen loput vauvan vaatteet, jotka toin mukanani äidiltäni viikonloppuna. Ehkäpä näillä päästään taas hieman lähemmäs pesänrakennusviettiä ja sitä todellisuutta, että kohta meillä voisi olla ihan oikeasti elävä vauva kotona 💓

/Me kaksi ja lapset