Kukkakaalin kokoinen pieni

Toista kolmannesta on jäljellä enää pari viikkoa ja sen jälkeen astellaan viimeiselle raskauskolmannekselle. Tuntuu, että raskaus ja kaikki raskauteen liittyvät asiat etenevät hurjalla vauhdilla eikä pää meinaa pysyä perässä kropan muutoksissa.

Vatsa on pompannut näkyviin ja sitä on enää vaikea yrittää peitellä mitenkään. Eikä sitä toisaalta tarvitse enää peitellä, sillä nyt raskaudesta tietää perheidemme ja lähimpien ystäviemme lisäksi myös työnantajani ja kollegani. Miten raskausuutisten jakaminen onkaan niin vaikeaa, vaikka asia on täysin luonnollinen? Uutisten vastaanotto on ollut poikkeuksetta hyvin iloista, joskin ymmärrän, että kollegani ja esihenkilöni ovat äitiyslomani vuoksi haastavassa tilanteessa. Uskon ja luotan, että sijaisekseni saadaan huippu tyyppi, jolloin itse voin nauttia äitiyslomasta heti maaliskuun loppupuolelta asti.

Vauva liikkuu ja pyörii, joskin hiljaiset päivät aiheuttavat heti huolen. Yritän muistuttaa niinä hetkinä itseäni, että olen tuntenut vauvan liikkeitä päivittäin, vaikka potkut tai muljahdukset eivät olisikaan niin voimakkaita. Sain lähetteen myös synnytyspelkopolille, jossa voin keskustella huolistani kohtu- ja kätkytkuolemaan liittyen. Sain ensimmäisen ajan ensi viikolle etäkeskusteluun. Toivon, että saan kätilöltä jotain konkreettisia työkaluja pelkojeni purkamiseen, mutta väistämättä ikuisena skeptikkona luotto keskusteluajan tuotoista on aika ohut. Kirjoittelen sype-käynnistä tarkemmin, kun ensimmäinen käynti on takana.

Vauva on tällä viikolla noin 30 senttiä pitkä, eli koululaisen viivottimen pituinen. Painoa hänellä on tällä viikolla himpun alle 800 grammaa. Vauvan koko kuulostaa omaan korvaani jo aika isolta pötkylältä! Vielä kuitenkin pitää jaksaa kasvaa ja kehittyä. Oma vointi ja jaksaminen menee selvästi aaltoillen. Toisina päivinä energiaa on selvästi enemmän, jolloin myös liikkuminen tulee luonnollisemmin. Tänään taas olo on todella väsynyt ja ulkoilu on ollut yhtä tervan juontia. Voi olla, että hemoglobiini on laskenut entisestään, sillä olo on energiaton.

Radi jaksaa myös ihastuttaa. Yritin eilen syödä iltapalaksi tukevamman proteiinipitoisen iltapalan, jossa oli ruisleipää, broileria ja vähän pekonia, ja yön paastoarvo oli 6.5, eli noin yhden yksikön verran yli. Seuraava askel lienee iltainsuliinin aloitus, sillä metformin ei tunnu auttavan tässäkään raskaudessa.

Huh, olipa todellinen itkuvirsi tämän kerran postaus. Lupaan olla seuraavalla kerralla positiivisemmalla kulmalla liikkeellä 😅

/Me kaksi ja lapset