Viikunan kokoinen pieni
Flo osasi kertoa, että Pähkinä käy tällä hetkellä kasvuspurtin aikaa, jolloin pituutta ja painoa pitäisi tulla olemassa oleviin mittoihin suhteutettuna hurjasti. Kädet ja jalat alkavat saada pienet sormet ja varpaat, ja pian nuo samaiset pienet ulokkeet saavat kavereiksi kynnet. Uskomatonta!
Sain toissapäivänä ferritiiniarvon, eikä se ollut tälläkään kertaa mitenkään erityisen hyvä. Arvosta 21 on taas aikamoinen kipuaminen ylöspäin, mutta uskon lisäraudan auttavan, kun vain haen sitä apteekista.
Myönnettäköön, että keskenmenon pelko on nostanut jälleen päätään, ja olen nähnyt painajaisia alkaneesta vuodosta. Huojennus aamuisin on ollut valtava, kun ymmärrän, että kyseessä onkin ollut vain uni. Uskon, että pelko helpottaa, jos nt-ultrassa pienen mitat vastaavat aiempien ultrien laskettua aikaa. Toistan jälleen itseäni, mutta tuntuu aivan järjettömältä, kuinka ennen myöhäistä keskenmenoa ultrat eivät pelottaneet yhtään. Nyt se tuntuu elävältä painajaiselta.
Olen alkanut laskea päiviä tulevaan joulun reissuun. Se lienee yksi asia, mikä antaa epävarmuudessa energiaa. Olen päivittänyt nyt joka päivä HimosLomien lomaohjelmasivua siinä toiveessa, että tämän vuoden jouluohjelma olisi ilmestynyt sinne 🎅 Vielä odotus jatkuu. Voin kuitenkin todeta jo nyt, oli lomaohjelma mikä tahansa, kerrankaan tuleva joulu ei aiheuta stressiä!
/Me kaksi ja lapset
Hitsi miten aika menee nopeasti, mutta aivan ihanaa, että olet jo näin pitkällä ja pikkuinen kasvaa kasvamistaan ♥ unista huolimatta, onhan olo (ja se intuitio) varmempi kuitenkin? Että nyt keskenmenon pelko on vain pelkoa, mutta intuitio sanoo kaiken pelon olevan turhaa? Mulla ainakin on tosi hyvät fiilikset tästä teidän ihanasta viikunasta!
VastaaPoistaTuntuu, että en enää osaa erottaa intuitiota peloista. Oireissa ei ole ollut merkittävää muutosta, joten sekään ei selitä yhtäkkisiä pelkoja. Entä jos mieli yrittää huutaa, että tämäkin pieni menetetään..
PoistaOlen muuten ehtinyt käydä parisen viikkoa kurkkimassa päivittäin teidän kuulumisia, ja tänään olikin uusi postaus odottamassa. Tuntui kurjalta, että tämäkään kierto ei ollut teidän 💔
No jep, näin kävi, tosin veikkaan että ajoitus meni taas ihan pieleen ja ovis olikin paljon myöhemmin mitä Fertility Friend merkkasi lopulta eipäs-juupas-pähkäilyn jälkeen - story of my life. :D
PoistaVoi harmi, että vielä on vähän sekavat fiilikset. Oletko jaatellut käydä juttelemassa asiasta jonkun kanssa? Ei varmaan tekisi ainakaan pahitteeksi, varsinkin jos ja kun pääsette nt-ultraan ja sielläkin hyvät uutiset :)
Äh, kurja, että ajoitus tuntui olevan tällä kertaa väärä. Joskus ovis on todella vaikea tunnistaa. Ainakin itse huomasin, että mitä pidempään syynäsin oviksia, sitä vaikeampi ne oli tunnistaa. Lopulta en mielestäni bongannut kunnollista ovulaatiota ollenkaan, kun lievät ovisoireet tuntui jatkuvan useamman päivän.
PoistaAjattelin ottaa neuvolassa seuraavalla kerralla puheeksi keskustelutarpeen. En osaa sanoa, kuinka hyvin neuvolapsykologeille on aikoja, mutta luin muistaakseni jostain Facebookin keskenmenoryhmästä, että vastaavia pelkoja voidaan käydä läpi myös synnytyspelko-osastolla sairaalassa.