Ensimmäisen raskauskolmanneksen oireet

Tiedättekö, tajusin vasta pari päivää sitten, että raskaus on edennyt jo toiselle kolmannekselle. Olin omassa pienessä päässäni ajatellut, että ensimmäinen trimesteri päättyy raskausviikolla 13+6, mutta vielä mitä! 

Näin uuden kolmanneksen kunniaksi ajattelin muistella, minkälaisia oireita ensimmäiset raskauskuukaudet sisälsivätkään. Aluksi tuntui, että raskaus ei näkynyt eikä tuntunut, mutta näin jälkikäteen mietittynä kyllä niitä raskausmerkkejä oli ilmassa jo suht varhain. 

Palelu

Tämä lienee varhaisin merkki raskaudesta. Oli päällä mitä tahansa, niin aina oli kylmä. Ja on edelleen. Hyvin harvoin saatoin kokea myös järjettömän kuuman aallon, jonka jälkeen kylmä tuntui entistä kylmemmältä 🥶

Pahoinvointi 

Alkuraskauden pahoinvointia en meinannut tunnistaa alussa ollenkaan. Huomasin etovan olon aaltoilevan jo käytännössä plussasta asti, mutta toisaalta pahoinvointi ei missään vaiheessa (toistaiseksi) äitynyt niin kamalaksi kuin esimerkiksi keskenmenneessä raskaudessa. Pahoinvointia on edelleen, mutta huomattavasti kevyempänä kuin vaikkapa muutama viikko sitten.

Väsymys

Kuten pahoinvointi, ei väsymyskään ole ollut yhtä voimia vievää kuin aiemmissa raskauksissa. Olen kyllä aivan poikki, mutta se ei ole samanlaista toimintakykyä poisvievää väsymystä. Huh!

Yöheräily, levottomat yöt ja varhaiset herätykset

Vaikka olen ollut väsynyt, on vastapainona ollut täysin absurdisti toistuva yöheräily, yöpyöriminen ja *rumpujen pärinää* varhaiset aamut. Etenkin aivan raskauden ensimmäisinä viikkoina heräsin aamuisin aina ennen herätyskelloa ja olin täysin virkeä. Nyt aamu-unisuus on ottanut vallan 😴

Vessaralli

Oma tavaramerkkini on pohjaton virtsarakko. Ennen en todellakaan herännyt pakottavaan vessahätään, mutta aamu-unet häiriytyvät useimmiten järjettömän pissahädän takia. 

Kohdun jomottelut

Kohtua on jomotellut läpi kuluneiden raskausviikkojen. Toisinaan jomotuksessa voi olla viikon, jopa puolentoista, tauko, mutta aivan varmasti jossain kohtaa jomotus tulee taas kaveriksi. Yritän rauhoitella itseäni toteamalla niiden olevan todennäköisimmin vain kohdun kasvukipuja.

Tunteilu

Kyyneleet saattavat nousta silmiin ihan milloin tahansa. Tällä viikolla olen itkeskellyt muun muassa 

- esikoisen ystävällistä elettä jakaa koulun juhlaan viedyt karkit ystäviensä kanssa

- aivan normaalia musiikkia, joka soi avoimella luisteluvuorolla

- Frozen-kirjan onnellista loppua

Nämä vain muutaman mainitakseni. Toki olen itkeskellyt myös ihan oikeita juttuja 😅

Verestävät limakalvot ja tukkoinen nenä

Veristä vuotoa ei onneksi, onneksi, onneksi ole tullut kohdusta tai muutenkaan vyötärön alapuolelta, mutta nenästä kyllä. Nenä on myös jatkuvasti tukossa, eikä sillä ole mitään väliä, monta kertaa päivän aikana niistää. Tukko kuin tukko 🙈

Repäisykivut

Säästin hauskimman vikaksi. Huomaa, että kohtu kasvaa vauhdilla, sillä nopeat liikkeet aiheuttavat vääjäämättä kohdun kannattimissa/kiinnikkeissä repäisykipuja. Voi juku, miten aika kultaa muistot näidenkin osalta 😬 Onneksi repäisykivut (muistaakseni) helpottavat jossain kohtaa raskautta. Kaipa silloin kaikki kannattimet ja muut härpäkkeet ovat antaneet periksi ja ovat jo niin löysällä kuin mahdollista.

Tällä viikolla olen lisäksi huomannut nukkuessa kohdun painavan jonkin verran, jos asento on huono. Ajattelin käydä nappaamassa kaupasta sellaisen pitkulaisen kokovartalotyynyn, jolla voi tukea vatsaa ja lonkkia paremmin. Vatsa itsessään ei ole vielä pullahtanut ulos, joten ihmettelen, miten kohtu voi tuntua noin turpealta öisin.

Seuraavana koitoksena, jos sitä koitoksena haluaa toki pitää, on sokerirasitus. Onnettomana ehdin sopia kahvittelut ystäväni kanssa siten, että joudun hilppasemaan junalle suoraan rasituksesta. Pitää yrittää napata labran kanttiinista jotain pientä purtavaa mukaan, etten pyörry matkalla 😅

/Me kaksi ja lapset